Vähän tästäkin päivästä...

Millaisena nään itseni tällä hetkellä? Millaisessa tilanteessa olen?

Muutettiin tän kuun alussa tähän rivarineliöön edellisestä asunnosta (johon oli muutettu helmikuun alussa asunnosta, johon oli muutettu lokakuun puolessa välissä...). Tässä olisi tarkoitus elää ja asua pidemmänkin aikaa. Esikoisella, poika, on oma huone ja tytöillä on oma huone. Niin ja mulla oma huone :) Vaikka tässä on nyt neliöitä 93,5 ja tilaa on 12 neliötä enemmän kuin edellisessä asunnossa, olen vähän helisemässä kaappitilan kanssa. Lisäksi tietokone etsii vielä omaa paikaansa, mut tänään päätin, että hankin tätä varten työpöydän tohon isoon eteiseen. Ensin olin sängyllä makkarissa ja siinä tuli selkä kipeäksi ja ei tää keittiönpöytäkään ihan parhaita paikkoja ole. Ihan jo senkin takia, että tää on tiellä. Pitäis olla tilaa kaikelle muullekin tässä, eikä vaan mun koneelle ja papereille. Mut siis asunnon pitäisi olla nyt kunnossa, kunhan vaan saan hankittua tänne loputkin tarvittavat tavarat, esim. säilytyslaatikkoja lasten leluille.

Muuten. Mulla on ollut aika sekalainen vuosi ja olen itsekin ollut tunne-elämältäni aika hukassa. Mulla oli heti eron jälkeen hirvee kaipuu löytää joku, johon suunnata ne tunteet, mitkä jäi vapaaks. Treffailin tyyppejä ja olin ihan sekaisin. Yhden kanssa kirjoittelin, toista treffailin, kolmannen kanssa mesetin jne. Maaliskuussa aloin ehkä vähän rauhoittua. Ja nyt olen vasta kunnolla tajunnut, et eihän mulla ole mikään kiire sinänsä mihinkään. Nyt kun on koulun loppumisen jälkeen ollut aikaa ajatella. Koko vuonna en oikeen oo kunnolla pystynyt pysähtymään ennen kuin nyt. Se pakottava tarve löytää joku on hävinnyt.

Mutta, mä olen hirveän tunteellinen ihminen ja olen tällä hetkellä ihastunut. Mieheen, joka on monella tapaa todella ihana. Vaan asiassa on ihan pikkuinen pointti, hän ei halua mua. Siis ollaan todella hyviä ystäviä, mutta ei sen enempää. Eikä luultavasti koskaan ollakkaan mitään muuta. Hän on vähän samantapaisessa tilanteessa kuin mä, eronnut viime vuonna ja joutunut käymään samantyylisiä asioita läpi mielessän, mitä mäkin. Ollaan paljon juteltu just näistä, mut myös ihan kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä. Mun mielestä meillä synkkaa tosi hyvin, hällä silti varmaan sosiaalisena ihmisena synkkaa ihan kaikkien kanssa. Mulla taas ei. Tällä hetkellä mä vaan arvostan sitä keskusteluyhteyttä tosi paljon.

Lisäks mun elämässä on myös toinen aivan ihana miespuolinen ystävä. Me tavattiin syksyllä, kun aloitin opinnot. Ja synkkas suunnilleen ekasta tunnista lähtien. Hänestä on tullut mulle myös tärkeä ihminen. On itse asiassa auttanut mua järkeistämään tätä hölmöä tunne-elämääni. Tulikin heti ikävä, kun rupesin miettiin ja piti laittaa tekstiviestiä kuulumisista :) En mä tiedä. Jotenkin on ollut aina helpompi jutella miesten kanssa. Aina ei jaksa sitä naisten juoruilua ja tälläisessä erotilanteessa on vähän yksinäinen susi niiden ihkua parisuhde-elämää elävien joukossa. Lisäks, kiitos exän, mun muutama ystävyyssuhde meni eron myötä. Tosin, eipä ne tainneet kunnon ystäviä sit ollakkaan.

Sitten on sellainen tyyppi, jonka kanssa olen kirjoitellut mesessä nyt kaksi vuotta. Ihan uskomaton aika tai siis musta se tuntuu pitkältä. Me "tavattiin" joskus yhdessä facebookin sovelluksessa, missä arvosteltiin toisen ulknäköä. Tai siis lähinnä sieltä nyt tuli positiivisia juttuja, mut miten sit satuin alkaa jutella hänen kanssaan. Sit jossain vaiheessa vaihdettiin messenger-osoitteita ja siitä asti ollaan oltu yhteydessä. Välillä on ollut aikoja, jolloin ei niin aktiivisesti, mutta nykyään lähes päivittäin. No, useamman kerran viikossa kuitenkin. Oonhan mä ollut hänestä omalla tavallani kiinnstunut jo pidempään ja jossain vaiheessa kiinnostus oli molemminpuolista, mut jotenkin mä senkin jutun mokasin. Tai no, tiedän kyllä miks mokasin. Se on se pirun huono itsetunto, mistä seuraavaks taidan kirjoittaakin. Nykyään ollaan ainakin mun mielestä ihan hyviä ystäviä. Ja haluaisin hänet kyllä tavata vielä tän kesän aikana ihan livenäkin näin parin vuoden kirjoittelun jälkeen, mut välimatkaa on sellaset reilu 400 kilsaa, et ei sinne tuu ihan tosta noin vaan lähdettyä.

Mut siis vapaana elämää viettelen, eikä ollut heilaa helluntaina, niin ei varmaan koko kesänä :) Sitä ei tosin koskaan tiedä mitä tapahtuu...